TORIA & SOULIA

Tulipas pieni breikki kirjoittelusta, mutta viikonloppuisin on vaan niin kamala vaikea löytää aikaa! Ja olen saanut tehdän isin yritykselle Facebook-sivut, joten mulla on hyvät syyt.

Ensinnäkin, Kjelliltä on tullut ulos uusi kirja Hägring 38 (tilaa klik!)! Suomeksi taitaa kulkea nimellä Kangastus 38. Lukekaa se, koska mäkin aion.

Ravintolapäivä jäi välistä, mutta ihan siistiltä näytti. Ehkä kuitenkin alan jo odottaa tapahtumalta jotain uudistumista tai spessumpaa tarjottavaa. En tiedä. Alkaako Ravintolapäivä käymään liian tavanomaiseksi?

Viime viikon pääsin pitäskä aikaa vanhoille kotikuljimme ja Soul Kitcheniin. Harmi vaan, että lounas oli aikamoinen pettymys tällä kertaa. Ennenvanhaan käytiin avokin kanssa silloin tällöin nauttimassa Soul Kitchenin ihanaa Chili con carnea lounaaksi, mutta nyt se ei ollut edes listalla. Teki mieli kalaa, joten otin kampelaa katkaravuilla kuorrutettuna (...). Mukana kermaviilipohjainen tillikastike ja perunamuussia.
Miten ensinnäkin niinkin kulttisuosiossa oleva ravintola kuin Soul Kitchen ei voi osata tehdä perunamuussia? Mössö oli ihan mautonta ja ärsyttävän kokkareista ja jauhoisaa. Ärsytti.
Ja se kampela. Jeesus. Ilmeisesti pakkasesta revitty einesmöykky, katkaravut maistuivat ihan neljä päivää vanhoilta ja kuorrutus oli se sama mikä on euroshopperin kalapuikoissa.
Miksei vaan yksinkertaisesti voissa paistettua kampelaa ja hyvää perunamuussia. Mä en tee perunamuussia, koska siitä tulee auttamatta pahaa ja mä täysin hyväksyn tämän vajavaisuuteni. Ja niin pitäisi Soul Kitcheninkin hyväksyä. Ennen sieltä sai hyvää muussia.
Ja faijankin hedelmäinen kanasalaatti oli aika heikko esitys. Not good.

Harmittaa, jos ravintola on menossa huonoon suuntaan, koska paikasta on niin hyviä muistoja. Mun ja avokin ekat treffit oli Soul Kitchenissä.

Olihan nätti lautanen!

Kalliota ei saa pilata huonoilla ravintoloilla eikä kätisevillä lapsiperheillä.

Tänään lähdin rakkaan italiankaverini (suomalaisen, mutta Italiassa tavatun) kanssa piiitkälle illallis-lounaalle Toriin. Siellä sentään asiat toimii ja ruoka on hyvää. Plussana vielä huippuhauska henkilökunta. Kaverini kertoi ottavansa kokis lightin ja tarjoilijan rehellinen vastaus oli "etkä ota.". Kyllähän tollasia punavuorelaisia vähän kärkkäitä hipsterismiehiä kelpaa katsella ruokaillessa. 

Kivasti on delfiinit huomioitu

Ensin kelasin ottavani ikisuokkarin (niiden lihapullien lisäksi) vegeburgerin, mutta kappas! Munakoisoleipä hummuksella ja sahramijogurttikastikkeella! Oh, pakko saada sellainen! Hummus oli hyvin tehty ja huomaan, oppivani tykkäämään siitä, mutta sahramijogurttikastike. Ah <3! Aivan järkyttävän hyvää. Raikasta ja erilaista. Ja kylkeen tietty ranskalaiset, koska ne on Torissa niin herkkuja. Parempia olen syönyt ainoastaan Bläkissä.

Juomana otin Club Mate colaa, joka on ehkä parempaa, kuin tavallinen. Vielä totuttelen, ja kyllähän luontaisen kofeiinin nauttiminen tuntuu luontaisemmalta. Kaverin mielestä maistui väljähteneelle kolalle. Musta juuri sopivan ei-makeaa.

Loppuun vielä cappuccinot, jotka oli erikoisen hyvät helsinkiläisiksi. KIIITOS TORI! Sinun luoksesi palaan aina mielelläni. 

Ja jaksoin taas taapertaa masentavaan m-junaan.