// PIENI TAUKO //

Onhan tässä taukoo jo pidetykin, mutta tosiaan kone hajosi ja nyt on uutukainen käsissä, mutta. Windows 8 on liian hankala vielä, joten opettelen tätä vielä vähän aikaa.

Ja toinen hieman bloggausta viivyttävä asia, eli kuten jo aikaisemmin tuli mainittua, niin sain sen haluamani duunin! Tieto tuli aika nopeasti ja olen järkkäillyt tässä asioita pikavauhtia, koska duuniin mut perehdytetään ihan Malmössä asti. Sunnuntaina lennän Köpiksen kautta kahdeksi viikoksi Ruotsiin, jihuu!

Sieltä tulee varmasti päivitystä ja kuvia aamupalabuffetista sekä rästissä olevia ruokia. Odotelkaa vaan!

Ja jos kovin ahdistaa, niin kuunnelkaa musaa

pus.

Kikherne + leipä

Mä olen taas (onneksi) alkanut leipomaan leivät itse ja samalla koklailemaan kaikkea jännää.

Tänään käväisin työhaastattelussa kirjakauppaan ja nyt kaikki sormet pystyyn, että natsaisi! Kotona jääkaapissa venasi pain a l'ancienne -taikina ja halusin tällä kertaa keksiä jotain muuta.
Ensimmäisenhän bloggasin tänne, toka versio näytti ihan syyläiseltä, mutta maistui hyvältä (ihan kestileivältä) ja kolmanteen hurautin kikherneitä! Koska kikherneet on pop ja sopivat kaiken kanssa.

Elikkäs lukekaa ensin ylläolevasta linkistä löytyvä postaus ja sieltä klikatkaa Viva chiabattan oikeaan reseptiin :D Vääntäkää taikina ja toisen päivän toisen vaivauksen yhteydessä lisäsin taikinan sekaan 3 desiä kikherneistä lusikalla ja haarukalla työstettyä jauhomaista tahnaa. Eipä mennyt edes epäselväksi tämä ohje!
Tekisi mieli alkaa selittelemään lisää, mutta taitaa mennä vaan hankalammaksi? Ihan kuin opettajalle selitys siitä, miksi raporttia ei palautettu ajoissa... Just keep it simple.

Itse käytin GoGreenin kuivattuja kikherneitä, joita liotin yön yli kylmässä vedessä ja keittelin sen jälkeen vielä about 45 minuuttia. Sen jälkeen itse muussasin ne lusikan ja haarukan avustuksella, mutta jonkunlainen kodinkonekin mahdollisesti tuottaisin saman, ellei jopa paremman tuloksen, ja huomattavasti kivuttomammin.

Olikohan tossa jo tarpeeksi useaan otteeseen epäselvä resepti?

Tollanen lättänä siitä tuli ja maistui ihan sairaan hyvälle! Sisus oli raa'an näköistä, mutta kikhernehän ei, yllätys yllätys, käyttäydy ihan samalla lailla kuin perinteinen jauhotaikina. Mutta maistui hyvälle ja terveelliselle, oli rapeakuorinen ja mukavan höttöinen sisältä.

Tälläistä suosittelen!

Et taida tietää mitä Britanniass' tapahtu

Jos se nyt on joltain jäänyt epäselväksi niin elämäni tämän hetkinen suurin epäkohta on kaupunginosa jossa asun. Eli Kannelmäki. Kannelmäkeen muutin ihan vaan rakkaani takia ja tietenkin vielä suoraan Kalliosta. Aika karu. Eikä edes niin romanttistakaan. Mutta onneksi kaikki on väliaikaista. Kannelmäki on nimittäin aivn hirveä mesta asua. En suosittele muille, kuin takakireille kyylämummoille ja rasittavan kovaäänisille ja ylimielisille lapsiperheille.

No, (vaikkei ihan uskoisi) niin asutaan sentään aivan Kannelmäen ostarin kulmalla, eikä siis se uuden Prismasta ja parista muusta liikkeestä koostuvan, vaan sen vanhan ostarin, josta löytyy vähän mainettakin niittänyt Pub Britannia ja neljä muuta enemmän tai vähemmän räkälää. Asiakaskunta koostuu jokaisessa baarissa lähinnä isohkon kokoisista vanhenemaan päin olevista naishenkilöistä ja kaljalta ja makkaralta haisevista pälvikaljumiehistä. Ja kaljaa maistuu.

Mutta tänään me käytiin MUN UUDEN DUUNIN (!!!) kunniaksi Britanniassa. Siellä nimittän ruoka on ihan maittavaa lähiöpubruokaa. Sellainen Suomen vastine Englannin pubiruualle. Burgerit maistuu hyvältä, pizzoihin saa vähän spessumpia täytteitä ja lapsille löytyy nakit ja muusi.
Mutta omasta mielestäni Britannia helmi on Chevre chicken -annos. Siinä on niinku yhdistetty rohkealla kädellä kaikkea hyvää, vähän överisti. Annoshan siis sisältää nachoilla kuorrutetun kananrinnan (menee kokeiluun) vuohenjuustolla ja pippurisella paistikastikkeella. Tulisko ihan heti perinteisemmälle Björckin Tomille mieleen? Kylkeen vielä paistetut perunalantit ja sekalainen satsi vähän huonosti työstettyjä kasviksia.
Mutta annos on ihan superherkullinen ja aion todellakin tehdä tästä oman tulkintani! Vaikka kaikki nachot, vuohenjuustot ja paistikastikkeet tuntuvatkin hieman innovatiiviselta yhdistelmältä, kyllä ne hyvältä maistuvat. What's not to like?

Ja alkuun pitää tietysti tälläisissä paikoissa ottaa hellyyttävä salaattipyötä.Tänään löytyi ainakin täysin mautonta kanamakaronisalaattia (bonukset noista basic-makaronien käytöstä!) ja hemapa-raejuustosalaattia. Oijoi, mua vaan aina tälläiset perisuomalaiset "junttiudet" hymyilyttävät. 

Plussaa ravintolalle vielä, että annos on aika kauniskin vielä. Ja hintakaan ei kovin kukkaroa syö, 15,30. 

Istuttiin loosissa, plyysipäällystetyillä sohvilla ja kämppis oli niin ADHD:na, että ei pysynyt paikoillaan vaan kävi kokoajan pelaamassa bilistä, moikkailemassa kavereita tai röökillä. Me kaksi vaan nautittii ruokaa ja mietittiin mihin se yksi taas katosi. Ihan kuin lapsiperhe ruotsilaivalla. Miinus rööki. 

Jos ikinä Jumala suo teille sen epäonnen, että päädyttä Kantsuun, niin helpottakaa oloanne Britanniassa. Tai Britannian vieressä ihan huippupubissa, Tartanissa. Se on ihan hauska mesta ja paikalla hyörii usein paikan jenkkiomistaja. Live-musaa, spessujuomia, kuten japanilaista viskiä, ja bilispöytä.

TORIA & SOULIA

Tulipas pieni breikki kirjoittelusta, mutta viikonloppuisin on vaan niin kamala vaikea löytää aikaa! Ja olen saanut tehdän isin yritykselle Facebook-sivut, joten mulla on hyvät syyt.

Ensinnäkin, Kjelliltä on tullut ulos uusi kirja Hägring 38 (tilaa klik!)! Suomeksi taitaa kulkea nimellä Kangastus 38. Lukekaa se, koska mäkin aion.

Ravintolapäivä jäi välistä, mutta ihan siistiltä näytti. Ehkä kuitenkin alan jo odottaa tapahtumalta jotain uudistumista tai spessumpaa tarjottavaa. En tiedä. Alkaako Ravintolapäivä käymään liian tavanomaiseksi?

Viime viikon pääsin pitäskä aikaa vanhoille kotikuljimme ja Soul Kitcheniin. Harmi vaan, että lounas oli aikamoinen pettymys tällä kertaa. Ennenvanhaan käytiin avokin kanssa silloin tällöin nauttimassa Soul Kitchenin ihanaa Chili con carnea lounaaksi, mutta nyt se ei ollut edes listalla. Teki mieli kalaa, joten otin kampelaa katkaravuilla kuorrutettuna (...). Mukana kermaviilipohjainen tillikastike ja perunamuussia.
Miten ensinnäkin niinkin kulttisuosiossa oleva ravintola kuin Soul Kitchen ei voi osata tehdä perunamuussia? Mössö oli ihan mautonta ja ärsyttävän kokkareista ja jauhoisaa. Ärsytti.
Ja se kampela. Jeesus. Ilmeisesti pakkasesta revitty einesmöykky, katkaravut maistuivat ihan neljä päivää vanhoilta ja kuorrutus oli se sama mikä on euroshopperin kalapuikoissa.
Miksei vaan yksinkertaisesti voissa paistettua kampelaa ja hyvää perunamuussia. Mä en tee perunamuussia, koska siitä tulee auttamatta pahaa ja mä täysin hyväksyn tämän vajavaisuuteni. Ja niin pitäisi Soul Kitcheninkin hyväksyä. Ennen sieltä sai hyvää muussia.
Ja faijankin hedelmäinen kanasalaatti oli aika heikko esitys. Not good.

Harmittaa, jos ravintola on menossa huonoon suuntaan, koska paikasta on niin hyviä muistoja. Mun ja avokin ekat treffit oli Soul Kitchenissä.

Olihan nätti lautanen!

Kalliota ei saa pilata huonoilla ravintoloilla eikä kätisevillä lapsiperheillä.

Tänään lähdin rakkaan italiankaverini (suomalaisen, mutta Italiassa tavatun) kanssa piiitkälle illallis-lounaalle Toriin. Siellä sentään asiat toimii ja ruoka on hyvää. Plussana vielä huippuhauska henkilökunta. Kaverini kertoi ottavansa kokis lightin ja tarjoilijan rehellinen vastaus oli "etkä ota.". Kyllähän tollasia punavuorelaisia vähän kärkkäitä hipsterismiehiä kelpaa katsella ruokaillessa. 

Kivasti on delfiinit huomioitu

Ensin kelasin ottavani ikisuokkarin (niiden lihapullien lisäksi) vegeburgerin, mutta kappas! Munakoisoleipä hummuksella ja sahramijogurttikastikkeella! Oh, pakko saada sellainen! Hummus oli hyvin tehty ja huomaan, oppivani tykkäämään siitä, mutta sahramijogurttikastike. Ah <3! Aivan järkyttävän hyvää. Raikasta ja erilaista. Ja kylkeen tietty ranskalaiset, koska ne on Torissa niin herkkuja. Parempia olen syönyt ainoastaan Bläkissä.

Juomana otin Club Mate colaa, joka on ehkä parempaa, kuin tavallinen. Vielä totuttelen, ja kyllähän luontaisen kofeiinin nauttiminen tuntuu luontaisemmalta. Kaverin mielestä maistui väljähteneelle kolalle. Musta juuri sopivan ei-makeaa.

Loppuun vielä cappuccinot, jotka oli erikoisen hyvät helsinkiläisiksi. KIIITOS TORI! Sinun luoksesi palaan aina mielelläni. 

Ja jaksoin taas taapertaa masentavaan m-junaan. 

Ei ruokaa laisinkaan

Eilen pojat vietti poikien iltaa, joten mulle se tarkoitti paistettua riisiä valkosipulilla. Ei siis mitään aasialaista paistettua riisiä vaan ihan vaan päivän vanhaa paistettua riisiä ja valkosipulia. Eli siitä sitten reseptiä repimään.

Mutta, mutta.

Huomasin, että HBO:lta oli ihan salakavalasti tullut elokuva mun lempiparista ever. Eli Ernest Hemingwaysta ja Martha Gellhornista. Ernestinhän nyt kaikki tietää (tai jos ei tiedä, niin pysy ihan hiljaa), mutta Marthasta tietää ihan liian pieni joukko ihmisiä! Hän on sentään varmastikin kuuluisin ja työteliäin naissotakirjeenvaihtaja ikinä (en vain ole vielä löytänyt toista 24-vuotiasta, joka fanittaisi kovasti sotakirjeenvaihtajia). Kannattaa lukea leidistä lisää, jos vaan löytyy materiaalia. Suomesta harmmillisen huonosti, mutta esimerkiksi Amazonilta löytyy elämäkertoja kummastakin. Martha kävi myös Suomessa talvisodan aikana tekemässä juttua Collier's-lehdelle.

Tsekatkaa tämä!

Hemingway & Gellhorn (HBO, 2012)

Pain à l'ancienne - viiden päivän tuska

Koin viime yönä ensimmäistä kertaa jotain sellaista, mitä varmaan synnyttävät naiset kokevat (menikö heti ihan epäkorrektiksi?) Leivoin ja onnistuin.

Mennäänpä torstaihin.

Aina kun haluan lukea hyviä leipäjuttuja tai romuttaa lapsuuden uskoani siihen, että naiset osaa leipoa paremmin kuin miehet, lueskelen  Viva Ciabatta! -blogia, jota pitää hienolasinen ja -viiksinen Aleksi. Eräänä aamuyönä löysin mielenkiintoisen antiikkisen leivän reseptin. Siis jos pain à l'ancienne ensinnäkään tarkoittaa antiikkista leipää.
Ja torstaina iskin tarkasti mitatut jauhon ja veden kulhoon ja jääkaappiin odottamaan lauantaita. Koska tällä kertaa Teen. Niinkuin. Aleksi. Sanoo.

Launtai saapui ja ex tempore -Flow. Taikina jäi kaappiin, kyllähän mä sen sunnutaina tekisin. En vaan olekaan niitä naisia, jotka osavat yhdistää leipomisen ja festarit. En alkuunkaan.

Yhtäkkiä olikin tiistai-ilta, kun kaivoin taikinaraasun jääkaapista. Tuoksu oli ihan hyvä, joten päätin jatkaa. Lisäsin taas tarkasti mitatut veden, hiivan ja suolan. Annoin taas olla. Vaivasin ja venytin ja lykkäsin taas takaisin jaakaappiin. Usko horjahti moneen otteeseen. Miltäköhän taikinan pitäisi näyttää? Luin ohjetta eteenpäin ja usko järkkyi vielä lisää. "Annetaan levätä kaksi kertaa 90 minuuttia joiden välissä taikinaa venytellään(stretch an fold) ja vielä jokunen tunti", apua! 

Vastasyntynyt 

Taikina lähti vihdoin uuniin puolen yön maissa ja hyvin epämääräisen näköisenä. 
Mutta kyllä! Se onnistui ja oli ihan pirun hyvänmakuista. Pähkinäistä, rapeakuorista ja sisältä pehmeää.  Oisi voinut olla ehkä vähän kuohkeampaa, mutta ekaksi kerraksi, mun leivonta- ja sääntöjentottelutaidoilla tämä oli ihan täydellinen! LISÄÄ!

sisältä töpselinenä

Paras leipä ikinä! Ei vaikea tehdä, mutta odotusta vaativa ja epävarmuuksia luova. 

Toimi hyvin aamulla Paulig Premium -kahvin kanssa

Huojentuneena pääsin vihdoin nukkumaan. Aamulla leipää ja uusi taikina jääkaappiin odottamaan oikeaa hetkeä. Ja ennen kaikkea seurasin ohjeita orjallisesti ja onnistuin. Kyllä musta vielä leipuri tehdään.

Tukka kärsi eniten

Ne hektiset hetket

Joskus vaan käy niin, että tiedän jo etukäteen seuraavan parin päivän ohjelma. Ei usein, mutta joskus.
Jos tälläinen tsägä tai kauhukuvitelma käy toteen, yleensä se tarkoittaa, että päivät tulevat olemaan hektisiä. Joko siis vaan chillaan tai toisena vaihtoehtona kiidän.

No, tosiaan viikonloppu meni kokonaan töissä ja nälkähän siinä tulee!

Eipä hätiä, koska olihan kerran sekin aika, kun mulla oli kokonaisia kuukausia täynnä jokapäiväistä ohjelmaa. Eli tiedän, milloin alkaa hermo palaa ja mistä syystä. Nälkä.

Näillä nälän hetkillä haluan syödä jotain oikeaa ruokaa. En proteiinipatukoita, myslipatukoita, epämääräisiä sademetsistä kuljetettuja marjoja tai pussinuudeleita, joten varaudun hyvissä ajoin suurella määrällä proteiinipitoista, herkullista lohturuokaa. Hyvä safka kuitenkin on muutakin kuin maksimaalista sykkimistä varten.

Ja nyt on vielä kesä (tai siis ainakin päivällä oli), joten papuinen chorizokeitto tai aikuisten makaronilaatikko (siis se mihin tulee 300 gr juustoja ja 700 gr lihaa) eivät tuntuneet hyvältä... Kikherneet tuntuu aina hyvältä! Niistä siis salaattikikkailua ja duunipaikalta edullisesti lähtenyt ulkofilee pannulle.

Pihveille tein viimeisistä omakasvattaman punaisen basilikanlehdistä ja valkosipulista superherkullisen maustevoin. Punabasilikassa on jännän hamppuinen ja mun mielestä jouluinen maku. Se ainakin lähtee varmasti ensi keväänäkin kasvatukseen. Miten noi mun kasvatukset vetelee jo viimeisiään? Äskenhän oli toukokuu ja laitoin ne itämään.

Kikherne-fetasalaatti, joka sopii kaiken kanssa 

4-6:lle

• 500 gr kikherneitä keitettynä
• mötkäle fetaa
• 4 tomaattia
• 2 avomaakurkkua
• puoli puskaa sileälehtistä persiljaa
• pikkupala kesäkaalia
• 3 kevätsipulia varsineen

•  3 rkl punaviinietikkaa
• iso luraus oliiviöljyä
• yksi pieni murskattu valkosiban kynsi
• ripaus sokeria
• suola&pippuri

Heitin kikherneet ja sipulin valkean osan (luonnollisesti pilkottuna) hengaamaan pariksi tunniksi etikan, öljyn, valkosipulin ja sokerin kanssa. Juuri ennen ruokailua lisäsin pilkotut tomaatit, kurkut ja kaalin sekä silputun persiljan ja kevätsipulin varret. 

Päälle feta murennettuna rennolla kädellä (eikä takakireästi veitsellä!) ja ripaukset suolaa ja pippuria. 

Tuntui hyvältä lounaalla ennen töitä, yöllä töistä palatessa ja aamulla krapulassa. 

Valmiista annoksesta ei ehtinyt tulla kuvaa, koska Kallion keisarinna on pihvinaisia. 

FLOW 2013 - kesän paras viikonloppu + munchies

Kun tämän vuoden Flow:n esiintyjälistaa alettiin julkaisemaan hypin ensin riemusta ja merkitsin duunikalenteriini jo valmiiksi tulevan lomaviikon Flow:n ajalle, seuraavassa hetkessä olinkin jo saanut potkut ja uutta duunia ei ollut lähimaillakaan, joten riemu vaihtuikin hiusten repimiseksi.

Juuri sopivasti ennen festareita ilmoitettiin, että Public enemy tulee tuuraamaan peruuttanutta bändiä. Tässä vaiheessa oikeesti kirosin kaiken ja meinasin ruveta vallan väkivaltaiseksi.

Viime perjantaina olin ysiin astin Kantsun Prismassa kassalla kuuntelemassa mummolähiömummojen itkua ja vinkumista, mutta! Lauantaiaamuna heräsin ihanaan tekstiviestiin: "tarviitko töitä??" No, tottakai! [Tässä kohtaa iso kiitos rakkaalle Karolle ja muullekin jengille. Pus.]

Lauantain ja sunnuntain olin siis kaatamassa kaljaa, siideriä ja tekemässä ensimmäistä kertaa maksusta drinkkejä. Ja vielä Flowssa! Eipä olisi voinut tulla parempaa yllätystä ja parempaa viikonloppua.
Luppoaikaakin siunaantui sen verran, että päästiin avokin  kanssa myös safkaamaan hyvin, chillailemaan nurmikolle, moikkailemaa frendejä ja ennen kaikkea kuuntelemaan Nick Cavea, Tricky Tick Big Band & Julkista sanaa, Oukkidouppia, Kraftwerkiä ja todellakin sitä motherfucking PUBLIC ENEMYA! Ja kaiken lisäksi Flava Flav oli Chuck D:n messissä ja kävelipä tyyppi aivan meidän ohitsekin kesken keikan.
En ole niin paljoa hyppinyt ja huutanut piiiiitkään aikaan. Varsinkaan selvinpäin. Mutta oli paras keikka pitkään aikaan.

Ja eikä tässä vielä kaikki! Pääsin myös juttelemaan lempikirjailijani ja aikuisiän idolini Kjell Westön kanssa. Hän tilasi 16 cl punkkua, mä annoin 24 cl ja kerroin olevani iso fani. Juteltiin hetki kirjoista (uusin ilmeistyy vajaan kahden viikon kuluttua! Hurra!) Kjell on huippu <3.

Töitä // aurinkoa // iloisia ihmisiä

lapsuuden "vanha vuoristorata"

Krafkwerk 3D sai suomalaiset bailaamaan
 ihan uusissa sfääreissä

Green

Publicin keikalla hymy vähän herkässä

Ja sitten se ruoka. Flow kyllä nostaa itsensä ihan uusiin ulottuvuuksiin safkakojujensa ansiosta (ja tietysti tölkkipanteillaan)! Löytyy kaikki Helsingin parhaat hipster-ruokapaikat edustettuina ja on etnistä ja lähiruokaa. Meidän työpaikkaetuun kuului ilmainen lounas ja paikan sai valita itse. Pitäskö mennä Nomad Kitcheniin, Sävyyn, Umeshuun syömään sushia vai Groteskiin bögölle?

No, meille valikoitui tänä vuonna Street Gastro (koska kaveri oli siellä töissä, joten ruoka ja ylävitoset samassa), New York Ninja (nälkä yllätti juuri ennen Publicia ja Ninjaan ei ollut jonoa) sekä sunnuntaiyöllä viimeisenä aukioleva Tori. 

Street Gastrossa moikattiin ihanaa Simoa, joka hääräsi urheasti koko viikonlopun kuumassa pienessä keittiökopissa ja napattiin mukaan leipätaskuhässäkät, joita myös sandwitcheiksi kutsutaan, täytettyinä toinen possulla ja naminami-piparjuurikastikkeella ja toinen kanalla. Possulla täytetty tasku oli oma lempparini tänä vuonna. Herrrrkkua!

Public enemyä enteilevä lounas löydettiin New York Ninjasta. Annoksen nimi oli Surfing Ninja ja se meinasi tietysti ravintolan omaa tulkintaa surf'n'turfista. Ihanaa lohta ja mehukasta burgeripihviä korianterin, basilikan ja paahdetun sipulin kanssa. Päälle omat truuttaukset srirachaa. Jaksoi tehdä töitä ja siinä välissä myös vähän bailatakin.

Sunnuntaiyöllä ainoa paikka, josta saatiin vielä ruokaa oli Tori. Ei mikään huono tsägä, koska näitä pullia olin hekumoinut juuri männäviikolla. Olihan Alppitori ennen ihan kulman takana kotoa. 

Oli ihanaa istua hetki kaksitaan melkein tyhjällä, pimeällä festarialueella ja nauttia lihapullia ja oikeesti maailman parasta perunmuussia. 

Flow ottaa ihan omaa jalansijaa ruokafestivaalinakin. Hipstereille en soisikaan tarjottavan muuta kuin parasta.

Olisipa jo ensi vuoden Flow

FLOW

Nopea päivitys vaan, että olen tänään sekä huomenna kaatamassa kaljaa Flow:ssa seitsemästä alkaen!

Eli kaikki siis moikkaamaan (kädessä olevasta mustahiuksisesta merenneidosta ainakin tunnistaa) siihen päälavan viereiselle kaljateltalle.

SEE YOU THERE.

BÖGÖS FOR MY BABY

Ensinnäkin, olen ollut tässä nyt useamman kuukauden kärkyllä yhteen duunimestaan ja kelatkaa, mä sain sinne työhaastattelun! Enkä vain työhaastattelua, vaan työhaastattelun viidennen kerran!

Eikai sitä voi tälläisen ilouutisen kuultuaan tehdä
muuta kuin lähteä saareen?

Kyllä, mua varten lennätetään nyt jo toista kertaa jengiä Ruotsista, ihan vaan juttelemaan. I must be kinda special... Sen lisäksi ihan vaan kolme kertaa haastattelu suomeksi.
Elikkä, nyt kaikki sormet pystyyn. Koska mä tarvitsen tämän duunin kipeesti!

Mutta asiaa eli ruokaan.

Toissapäivänä vietettiin mun ykkös-hanun, eli avokin synttäreitä.

Ei siis muuta kuin kauppaan, valmiskakku kärryihin, sekä tarvikkeet bögöihin, eli hampurilaisiin.
Tällä kertaa ei stamina riittänyt, vaan jouduin ostamaan sämpylät valmiina. Kyllähän ne meni, paremman puutteessa ja maailman parhaiden kastikkeiden kanssa, mutta yleensä teen sämpylöiset tällä Jauhot suussa -blogista löytämälläni reseptillä.

Mun mielestä  hampurilainen kostuu hyvästä pihvistä, hyvästä kastikkeesta ja muuten aika plain-täytteistä. Ei lähdetä turhia kikkailemaan!

Tein myös jenkun kämppikselle ja lisäsin sipulia pihveihin. Ei se tiedä vielä ja hyvin maistuivat!

Sipulilla silattu hampurilaispihvi

8-9 pihviä

• 400 g sikanautajauhelihaa 20% rasvalla
• yksi sipuli ihan ihan pienenpieneksi pilkottuna
• yksi pekonisuikale paistettuna ja pilkottuna
• yksi kananmuna
• suolaa&pippuria

Paistelin pekonin ja heitin myös sipulin vähäksi aikaa kuullottumaan.

Lopuksi yhdistin raaka-aineet ja sekoitin hyväksi mössöksi ja paistelin pannulla. 

Lähis kämppisen näennäisesti sipulittomasta purilaisesta

Oma

Kastikkeet on mielestäni bögöissä tärkeintä. Niin kuin yleisestikin elämässä.

Jalapenomajo

• hyviä tölkkijalapenoja
• 1,5 dl hyvää majoa (Hellman's!)
• 1 rkl punaviinietikkaa
• suolaa&pippuria

Kuution jalapenot ja sekoitin aineet yhdeksi iloiseksi kastikkeeksi. Tekeytyi jääkaapissa tunnin verran.

Oli potkua ja makua! 

Valkosipulimajoneesi with a twist

• Yksi yksikyntinen valkosipuli
• 1,5 dl majoneesia (sitä Hellman'sia!)
• pieni tupsu tilliä
• toinen tupsu itse kasvattamaani kiinalaista ruohosipulia, jossa on kivan valkosipulinen maku
• 1 tl Rajamäen valkosipuliväkiviinaetikkaa
• suolaa&pippuria

Valkosipuli murskaksi ja tupsut silpuksi, kaikki kamat yhteen ja sekoitus! Voilá!

Tämäkin hengasi hyvän ajan jääkaapissa ja oli niin hyvää, että piti yölläkin käydä maistamassa.

Bögöt on ihania.

MAAILMAN PARAS PASTA & MAAILMAN HUONOIN RUOKAKUVA

HURRAA!

Katselin eilen tylsistyksissäni kuvakokoelmiani koneelta ja whaatttt, löysin ihan hirveän määrän bloggaamattomia ruokakuvia! Jes, ei tarvii kokata väkipakolla, että saisi tänne jotain matskua!

Kuvia oli niin paljon, että kahta ruokalajia en edes tunnistanut, saatika tiennyt itse sellasia tehneeni. Omat yhteiskuvani ruuan kanssa kuitenkin paljastavat minun ne tehneen.
Ja minäkö olen joskus kokkaillut kanttarellirisottoa ja lohta?

Kaikkea sitä vaan itsestään oppii.

Ja ennenkaikkea. Löysin kuvia parhaasta koskaan syömästäni pastasta.

Pastan teki yhden parhaan Italian ystäväni kämppis, calabrialainen Pietro. JA SE ON NIIIN HYVÄÄ!
Erityisen hyvää se oli tietysti siksi, että aito italialainen sen kokkasi italialaisista raaka-aineista ja se syötiin parhaiden frendien kanssa.

Tämä on juurikin se pasta joka ei todellakaan maistu samalta Suomessa ja kulutkin kasvavat huomattavasti suuremmiksi kuin Italiassa kokkailtuna. Eli ei varmaan kandee edes kokeilla.

Pietron tuoremakkara-zucchinipasta

4:lle

• sen muotoista pastaa, mitä ei Suomesta löydy
• neljä paksua salcicciaa, vaikka jotain vähän mausteista
• kaksi hassua pientä ja pyöreää kesäkurpitsaa, joita ei tietysti saa suomesta, mutta varmaan sellainen pitkulainenkin käy
• yksi sipuli
• kolme valkosipulin kynttä
• suolaa&pippuria
• oliiviöljyä
• parmiggiano reggianoa (ei sitä pussiversiota)

Laita pastavesi kiehumaan tarpeeksi suolaisena (siis merivesi-suolaisena, ei suomalainen-laihduttaja-suolaisena). Freesaa pilkottuja sipulia ja valkosipuleita pannulla oliiviöljyssä hetki ja lisää sitten pilkotut kesäkurpitsat.

Ehkä tässä vaiheessa vesi jo kiehuu, joten viskaa pasta kypsymään ja lisää taasen kastikkeeseen paloitellut makkarat. 

Kun pasta on al denteä kaada vähän keitinvettä kastikkeeseen ja loppuvesi lavuaariin tai jos oikein italialaiseksi äidyt, niin parvekkeelta alas. 

Sekoita pasta kastikkeeseen, mausta pippurilla ja juustolla ja tarjoa vaan parhaille kavereille.

Juustoa saa kaikki laittaa lisää niin paljon kuin haluaa ja ruokajuomana halpaa punkkua. 

Oi. Che buono.

Niin ja se kuva...

Eihän se kaunis ole.

Chili's my dawg!

Chili con carneen mä luotan.

Sen kerran kun se epäonnistuu, mä lopetan tyystin kokkaamisen ja siirryn valmisruokiin ja ravintoloihin.
Tätä olen kehitellyt usean vuoden ajan ja nyt se on sellainen kuin mun mielestä pitääkin.

Tietty mielelläni tekisin chilini jauhamattomasta lihasta, mutta taas kerran ne kukkaron nyörit kiristää liian pahasti! Anyways, naudan paistijauhis käy mainiosti ja kyllähän tätä sikanaudallakin syö.

Mutta mutta, miten tehdä chiliä, kun kämppis ei syö sipulia?
Chili kun on yksi niitä ruokia johon vaan sieluni käskee sipulin vaikk mikä olisi.
No, onneksi kastike muhii sen verran kauan, että sipulit heitin kokonaisina messiin.
Ja muutenkin, Imma keep it simple!

Voilá!

Mun chili con carne

Isolle jengille

• 750 g naudan paistijauhelihaa, tai maksusietokyvyn mukaista muuta lihaa (tai tietysti soijarouhekin käy, uita sitä ensin esim. kasvisliemessä)
• kaksi sipulia (yleensä pilkottuna, nyt kokonaisena)
• meiltä hulahti kuusi valkosipulin kynttä ja yksi yksikyntinen valkosipuli kaikki murskattuna
• kolme tölkkiä kidneypapuja
• kaksi purkkia hyvää tomaattimurskaa (Mutti toimii!)
• 2 dl vettä 
• 2 lihaliemikuutiota tai desin verran härkäfondia (kasvisversiossa kasvisvaihtoehtoa)
• neljä mehukasta tomaattia kaltattuna ja pilkottuja
• 4 peperoncinoa tai vastaava määrä chilijauhetta
•  3 rkl juustokuminaa
• 2 rkl paprikajauhetta
• isohko loraus punaviinietikkaa
• 2 rkl sokeria
• suolaa hitunen ja paaaaljon mustapippuria

Itse suhautin ensin mausteita öljyssä ihan pienen hetkisen ja lisäsin tomaattimurskat, pavut, valkosipulit, sipulit ja lihan. Hetkisen kiuhuteltuani törväisin joukkoon tomaattikuutiot sekä veden + liemikuutiot/fondin.

Lopuksi vielä etikkaa ja sokeria.

En paista lihaa ennakkoon, vaan annan sen vaan kypsyä ihanan muhevaksi kastikkeessa.

Haudutin chiliäni kolmisen tuntia miedolla lämmöllä.

Ekana päivänä nautittiin riisin ja creme fraicen kanssa, tokana ja kolmantena tortilloiden välissä avokadon ja salsan kanssa. Lopuksi suoraan jääkaapist lusikalla. Toimii!

¡Vamos!

det är jätte kiva gubbröra

Päästin taas irti suomenruotsalaisen puoleni, eli kokkailin porukoilla gubbröraa, eli Google Translaten mukaan muna-anjovissalaattia, meidän klaanin mukaan sillimöössiä. Toisinsanoen väärinkäsityksiä sattuu ja aina kaikkia ei tajuu mistä puhun. Reseptikin on täysin äidin ohjeiden ja oman sävellyksen harmoninen tuotos.
Oli miten oli, tämä on paras kesäruoka ikinä.

Tää oli muuten se ruoka, jota pyysin äidin kokkaamaan kun palasin Italiasta. Ja onhan se ihan jätte mysiga och cool som fan!

Gubbröraan/niihin toisilla termeillä kutsuttuun höttöön tarvitset:

neljälle tai mun tapauksessa itselleni mahdollisimman suuri mörssäysmäärä + vanhemmille kevyt illallinen

kaksi purkkia anjovisfileitä
pieni lasipurkki matjessilliä (ei ehkä kuulu siihen the reseptiin) tai vielä yksi anjovispurkki lisää
kaksi kananmunaa
200 g kermaviiliä
150 g smetanaa
kaksi kevätsipulia varsineen päivineen
tupsu tilliä
suola&pippuri

Itse hulautin vielä happamuusmielihaluissani ruokalusikallisen omenaviinietikkaa mukaan

Keitä kananmunat koviksi ja laita kylmään veteen hengaamaan. Sillä välin silppua sillit, anjovikset sipulit ja tillit ja lopuksi vielä viilenneet kananmunat. Ja ne pilkotaan todellakin sellaisella munaviipalointineelta, back from the 80's! Ja Polkkapossu näytti miten munat kuoritaan.
Kaikki yhdistetään yhdeksi iloiseksi mössöksi ja annetaan rauhoittua jääkaappissa sen aikaa, kun uudet perunat kiehuvat suola-tillivedessä.

chop chop chop!

ihanat uudet perunat

Valmis! Nautitaan mielipaikassa.

Lopuksi vielä kahvit ja pari mustikkaista kaurakeksiä.

En ganska bra dag...