rahaton varhaiskaalirakastaja

Varhaiskaali on niin namia!

Kaalikamua on tänä kesänä mennyt kurkusta alas ennätysmäärä, tietysti makunsa ja loputtomien käyttömahdollisuuksien takia, mutta myös huokean hinnan takia.

Muutkin ovat blogimaailamassa taas kesän korville päästäessä alkaneet varhaiskaalirakastajiksi.
Esimerkiksi yhden lempiblogini, Kulinaarimuruja, namikaalimania kuulostaa ja näyttää ihan mulle sopivalta.

Yksi lempparikäyttötapa rakkaalle kaalilleni on yhdistää se pastan kanssa.
Idea tulee perinteisestä italialaisesta cucina povera -reseptistä, jossa perunoista ja kaalista tehdään tuhti ja herkullinen kastike pastalle. Cucina povera on muutenkin lähellä sydäntä, miten ne italialaiset ovat tehneet köyhien ruuista täyttä taidetta?


Tässä yksi hyvä esimerkki omasta taidosta tehdä superhalvalla superhyvää:

pari desiä makaronia tai mitä pastaa nyt sattuu kaalista löytymään
pari desiä varhaiskaalia tai ihan peruskaalia suikaloituna
voita paistamiseen
1 yksikyntinen valkosipuli pieneksi pilkottuna
pari ruokalusikallista sitruunamehua
hyvää oliiviöljyä
suolaa & pippuria

Keitä makaronit valmiiksi ja paistele niitä sekä kaalia ja valkosipulia oliiviöljy-voi-seoksessa niin kauan, että ottavat kumpikin väriä. Itse en tykkää paistaa kaalia ihan kuoliaaksi, vaan sen pitää jäädä vähän rapsakaksi.

Lisää lopuksi sitruunamehu ja mausteet sekä vielä vähän oliiviöljyä.

Ja raaka-aineita tietenkin käytetään mahdollisuuksien mukaan. Eli jos pastaa on vähemmän, lisätään kaalia, ja jos valkosipulia ei vaan löydy sen voi korvata vaikka sipulilla, ruohosipulilla tai ihan ilmankin pärjää.

Päälle vielä kaapista löytyneet leivänkannikasta murennetut muruset ja voit muuttaa niihin Napolin vähän huonompiinkin kortteleihin!

Buon appetito!

Ainiin!

Mutsi oli ostanut mulle kesäpäivän lahjaksi kaakaonibsejä ja ne maistuivat ihan sairaan pahalle pelkästään.

Mitä tehdä kaakaonibseillä?


[ja jos hajalatte muistella mun italianaikoja, niin sehän löytyy vieläkin: Kallion Kimallus e Dolce far Niente]

Tsatsikia & falafelia rakkaalleni

Maanantaisin on kivaa (näin työttömänä opiskelijana) kokkailla jotain vähän parempaa.

Joten kahdeltatoista tossut jalkaan ja suunnaksi Kantsun Prisma. En ole ikinä ehtinyt sieltä alle tunnissa ulos. Teen tarkan kauppalistan, mutta silti kori on täynnä kaikkea "no, oishan se kiva tätäkin maistaa ja täähän on tarjouksessa" -kamaa ja kauppalista on unohtunut jo aikoja sitten. Avokin kanssa tuuletetaan huolella, jos olen muistanut ottaa kaiken mitä oikeasti tarvitsisin.

Mutta ruokaan!

Ajatuksena oli tehdä meille kolmelle fetalihapullia ja tsatsikia, mutta kämppis lähti rientoihinsa jo iltapäivällä, joten kaivoin kaapin uumenista valmiin falafel-mixin. Ei ehkä se ortodoksisin vaihtoehto ruokabloggaajalle, mutta nettisivuillakin lukee näiden olevan "fancy mix". Ja vielä jos saan puolustella niin kikherneitä löytyi kaapista vaan kuivattuina ja en voi sallia rakkaani odottavan ruokaansa yli 15 tuntia. Ja onhan noi ihan hyvin. Ja tehty ihan Libanonissa asti!

Paketissa tulee mukana myös pussillinen natriumkarbonaattia. Tää tuli vähän yllätyksenä ja kuulosti niin HC:ltä, että jätin käyttämättä. Lisäsin kuitenkin mukaan vähän inkivääriä, jeeraa ja fetaa murusteltuna.

Tsatsikin sentään tein itse. Lähikaupassa oli avomaankurkun hurjassa 0,99e:n tarjouksessa, joten niitä on rouskuteltu useampi päivä. Ne on vaan niin ihania ja käytännöllisen kokoisia ja huomattavasti luonnollisemman näköisiä kuin EU-kurkut.

Tarvitset:

• 2 kämmeneen sopivaa avomaan kurkkua pieninä kuutioina (itse poistin myös siemenet)
• turkkilaista jugurttia kaksi kukkuraista ruokalusikallista
• yhden valkosipulin kynnen murskattuna
• ruokalusikallisen viinietikkaa (itselläni oli punaista, koska en uskaltanut lähteä sen valkosipuliväkiviinanetikan kanssa kikkailemaan)
• suolaa & pippuria
• pinnalle oliiviöljyä

Homma vaan sekaisin ja jääkaappiin tekeytymään hetkeksi! 

Vaikka olenkin aika iso valkosipulirakastaja, tsatsikiin en tykkää laittaa sitä ihan hirveetä määrää, se kun tuppaa pilaamaan liian suurina määrinä kurkun ja jugurtin raikkaan maun.

Voilá!

Loppujen lopuksi ruoka oli ihanan raikasta ja maittavaa.
Keittelin kylkeen vielä riisiä lihaliemessä ja mausteissa ja valitsin sinisen lautasen, joten lopputulos oli aika isänmaallinen...

... mitä nyt falafelpihvit ottivat vähän extraväriä

... Ihan niinkuin suomalaiset aurinkorannoilla.

Veneellä Käärmeluodoille

Lauantaina lähdettiin omien vanhempien ja avokin kanssa veneellä viettämään päivää Helsingin edustalle.
Faija oli tuunannut meidän vanhan avoveneen tosi hienoksi, mutta eihän mulla siitä kuvaa tullut otettua!

Valittiin meille jo hyvinkin tutut Käärmeluodot Lauttasaaren edustalta. Eli Munkasta sinne körötteli meidän pikkumoottorilla vajaa tunnin.
Äiti teki mukaan peruna-kukkakaalisalaattia ja kaupasta haettiin makkarat. Juotiin parit bisset sekä myös äidin valmistamaa basilikalla maustettu vesimeloni-mansikkajuomaa, joka oli aika nannaa!

Kahvin ja suklaan jälkeen kierrettiin luoto. Se kävin ihan kivasti treenistä! Oli sen verran kallioista ja hankalakulkuista.

Ja Helsinki on vaan niin ihana, niin mereltä kuin maaltakin katsottuna!

Seuraavaksi pakataan teltat ja makuupussit messiin ja vietetään luodolla pieni kesäloman poikanen.

Eka yritys

Ihan kiva syödä ja katsella merelle

Solia ja herneitä

Panoramakokeiluja

Lopuksi käytiin vielä Seurasaaressa heittämässä talviturkit. Niin, mä heitin talviturkin tänä vuonna heinäkuun lopussa!

Illalla käytiin kuuntelemassa Musea. Ihan vaan aitojen ulkopuolelta.

Tymäkän valkosipulinen kaalisalaatti & koiranhoitajan palkkio

Meillä on ollut täällä minikommuunissa nyt pari päivää sellainen hulabaloo, ettei kirjoittamisesta ole meinannut tulla mitään. Eläimiä juossut jaloissa ja kavereita piipahtanut läheltä ja Savosta.

Vanhemmat siis karkasivat pariksi päiväksi kylpemään Tallinnaan ja usuttivat mut hoitamaan meidän pörröistä Luca-koiraa.

Ilomielinhän mä suostuin, kunhan tuliaiset on riittävän hyvät. Pyysin vaan kylläkin virolaista sinappia. Ja sinappia sain! Ihan virolaisena ja ylläribonuksena myös venäläisenä.

Keltaisessa tuubissa tymäkkää virolaista Sinep-sinappia ja valkoisen ja punaisen sävyisessä erikoisen mautonta, mutta etikkaista venäläistä sinappia. Ikävä kyllä venäjän opiskeluni tyssäsivät ammattikorkean ensimmäiseen kuukauteen, joten en osaa nimestä sanoa mitään.

Sinepistä tykkään, varsinkin koska se on ihan ihan vähän liian vahvaa omaan sietokykyyn. Mutta maku Sinepissä on huomattavasti parempi kuin suomalaissa serkuissaan. Sopi tosi hyvin tarjolla olleille chorizo-makkaroille. Ja ennen kuin liikoja luulette, niin ei, ei meidän opiskelijabudjetilla menty kauppahalliin ostamaan oikeaa chorizomakkaraa, vaan ihan vaan Kantsun Prismasta löydettyä, ilmeisesti chorizotyyppisillä mausteilla maustettua Wilhelmin kyrsää. Oli kuitenkin ihan maukasta ja lihaisan oloista. Ja juuri tuo Sinep maistui erityisen hyvältä.

Venäläinen versio oli taas tosiaan erikoisen mitäänsanomattoman makuista, mitä nyt jouluisat mausteet meinasit saada mut hoilaamaan Jouluyö, juhlayö. Ihan kuin olisin kanelin maistanut? No, etikkaa ainakin oli yli omien tarpeiden. Kuitenkin ihan mukiin menevää.

Kaupasta lähti mukaan makkaroiden lisäksi Rajamäen valkosipuliväkiviinietikkaa. Piti ottaa ihan vaan punaviinietikkaa, mutta kun näin sanan "valkosipuli" en voinut vastustaa. Pullon kyljessä oli vielä inspiroiva ohje, joka ei millään lailla kuitenkaan liity tähän kaalisalaattiin, jonka loppupeleissä tein.

Asunto oli kerrankin aivan tyhjä (nukkuvaa pupua lukuunottamatta), että ei muuta kuin salaattitarvikkeet kulhoon, kulho sohvalle ja tietsikalta kokkiohjelma käyntiin!
Katselin siis kokkaillessa TV5:n Ruokamatkalla: Nyt grillataan -ohjelmaa, jossa oli kaikenlisäksi vieraina Aamulypsyn Juha Perälä ja Anni Hautala. Ne on mun lempparit. Tai siis kakkos- ja kolmoslempparit, heti Jaajon jälkeen.
Mikään ei ole hauskempaa kuin kokkailla samalla kun muut kokkaa!

Raaka-aineet

Kaunis varhaiskaali

Tymäkän valkosipulinen kaalisalaatti

Puolikas varhaiskaali

kolme pientä kesäporkkanaa

0,5 dl Rajamäen valkosipulista väkiviinaetikkaa

pari tippaa tabascoa

1 tl sokeria

suolaa ja pippuria

Varhaiskaalin leikkelin suikaleiksi ja porkkanoista tuli käyhän naisen julienne.

Kaadoin vihannesten päälle etikan, tabascoa sekä mausteet, ja sekoitin sormin.

Annoin hengailla rennosti jääkaapissa noin tunnin. 

Olipa vahvaa ja herkullista!

Sopii varmasti myös grillattavien lihojen tai kalan kaveriksi. 

Lopputulos

You are welcome!

Ainiin, meidän koira on mukana raw food -liikkeessä. 

Mitä minusta?

Vanha ystävä pääsi mut tänään illalliselle luokseen, aika aikuista!

Joten tänään en kokkaile mitään, vaan pojat saa selvitä itsekseen.

Joten jos vaikka avaisin vähän itseäni. Ihan vaan ruuan kautta, eli jätän turhat sukulaissuhteet, elämän päämäärät ja menneet rakkauskuviot nyt kaikilta pimentoon.

Löysin tämän hyvän kyselyn avaamaan ruuan ja mun suhdetta:

Miten haluat munasi? 

Keitettynä, keltuainen vähän löysänä, ruisleivänpäältä juuston ja avokadon kanssa. Suola ja pippuri päälle ja sydänkuvioinen cappuccino kylkeen!

Kuinka nautit kahvisi/teesi?

Ennen join vähän kaikenlaista kahvia, mutta Italian ajoista asti cappuccino on ollut paras vaihtoehto. Kotona tulee joutua joko Moka-pannuespressoa tai -cappuccinoa tai avokin suodatinviritelmällä keiteltyä presidenttiä.

tulee muuten hyvät kahvit!

Suosikkiaamiaisruokasi? 

No toi kananmuna-avokadoleipä + prosciutto crudoa, Bel Paese -juustoa ja ihaaaaan sairraaan hyvää artisokkatahnaa, jota ostettiin ihan kaupasta Italiassa. Suomessa oon koittanut vääntää itse samaa kamaa, onnistumatta täydellisesti.

Kuitenkin aamupalajälkkäriksi joku kivan iso kuppi tuoreita marjoja ja hedelmiä.

Niin, ja tietysti pullo proseccoa/nenä.

Myös yksinkertainen aamupala on jees, jos ympäristönä on Firenzen kauppahalli

Maapähkinävoi?

Mä en oikeesti ees tiedä miltä tää maistuu. Oon joskus ysärillä maistanut, mutta eipä tehnyt kovin suurta vaikutusta ilmeisesti. Mun mielestä kuulostaa oudolta nämä maapähkinävoipastat sun muut.

Colaa vai Pepsiä? 

Coca Colaa lightinä

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?

Joko joku ihan basic-sinappi-vinaigrette tai sitten raikas kermaviilikastike.

Laiskottaa, mitä teet?

Pasta all'aglio e peperoncino eli pastaa valkosipulilla ja peperoncinolla. Ja hirrrvee kasa pecorinoa päälle. Niin siis jos sais Suomesta pecorinoa inhimilliseen hintaan.

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?

Se kyl vaihtelee tosi paljon ja yleensä pizzaa tulee tilattua vaan darrassa. Mutta yks ihan sairaan hyvä vaihtoehto on ottaa neljä valinnaista täytettä ja kylmän rauhallisesti valita 2 x tuplajuusto, pepperonimakkara, jalapeno.

Se on ihan huippuhyvää! Ja rasvasta! Huraa!

Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?

Jos kokkaisin vaan itselleni, niin jonkun ihanan yhen hengen pasta-annoksen bratwurstilla ja varhaiskaalilla. Siis puhun nyt vaan ihan tämän hetken fiiliksistä.

Tässä meidän kommuunissa voisin vääntää ison kattilallisen pasta alla Bolognesea, ja joo kyllä syön (joskus) muutakin kuin pastaa.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?

En oikeastaan. Jos on joskus lapsena kiukuteltu ruuasta niin nykyään ne vaan naurattavat. En liitä mitään aikuisiän huonoja hetkiä ruokahetkiin.

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?

Kuivattu poron liha muistuttaa mummo-vainaasta ja ja vielä superkuntoisesta papasta.

Sulaan voihin dipattavat varhaisherneet muistuttavat Porvoosta ja famusta ja suomenruotsalaisesta hienostelusta, johon itsekin välillä sorrun. Lihapullot muistuttavat fafa-vainaasta, koska se soi niitä mieluummin kuin hienosteluruokia.

Maksaruuat muistuttavat rakkaasta ystävästäni Madoosta, joka kokkasi kerran Sienassa itselleen maksasalaattia. Se oli ihan sairaan hyvää ja päädyin itse syömään suurimman osan. Ruuan yhteydessä puhuttiin islamin uskosta, Allahista, Gaddafista, Libyan kansannoususta ja muusta kevyestä.

Sydämen sulattava libyalainen maksasalaatti

Onko olemassa ruokaa, josta kieltäytyisit? 

No, se Madventuresin esittelemä apinan aivot suoraan elävän apinan päästä oli vähän liikaa. Mutta se nyt liittyykin enemmän sellaseen ihmismäiseen ylivaltaiseen sikailuun kuin ruokaelämykseen.

Niin ja emmä kyllä kenenkään istukkaakaan halua syödä!

 Mikä oli lapsena lempiruokasi?

Kuiva liha (ja on vieläkin) ja papan lihakeitto

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?

No, joitain saattaa vähän järkyttää mun addiktio kuivaa lihaa kohtaan. Sitä kun saa vaan kerran vuodessa, niin en todellakaan halua jakaa sitä edes rakkaimman ihmisen kanssa. Ja syön kaiken heti.

Tykkään myös ostaa paketin prosciutto crudoa ja maustamatonta tuorejuustoa ja levittää juusto suoraan kinkun päälle ja nauttia sen niin. Nam nam! Mutta eipä muuta kovin erikoista.

Kuivaa lihhaa meän kielellä

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?

Ei erityisemmin. Pavuista en hirveästi tykännyt lapsena ja nyt rakastan niitä. Siinä ehkä suurin ero.

Lempihedelmäsi ja -vihanneksesi?

Lempparihedelmä on lyttypersikka ja aprikoosi. Lempparivihannes on avokado, latva-artisokka ja fenkoli

Lempiroskaruokasi?

Tamarin-ravintolan chilillä ja thaibasilikalla maustettu tahmainen vaalealihainen kala (varmaankin joku pangaisus tai muu edullinen liian kaukaa tuotu kala) on niin hyvää! Ja tietysti McDonald'sin vielä epäeettisempi El Maco -ateria plussana cokis lightillä. Ja laita viel kaks McFeast-dippiä. Kiitti!

Lempivälipalasi?

Joku ihana juustoinen plätteri.

Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi? 

Salaatilla ja papukeitoilla

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla? 

Pastaa tuoremakkaralla ja juustolla

Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?

En yleensä anna suurempia ohjeita, mutta tykkään tulisesta.

Saako olla jotain juotavaa?

Juu! Sangriaa, caipiroscaa, proseccoa, chiantia... Kyllä menee!

Punaista vai valkoista?

Yleensä punaista.

Lempijälkiruokasi?

En erityisemmin tykkää jälkkäreistä joten ihan vaan annos hedelmiä tai sitten joku superherkästi koristeltu hienosteluleivos tai muu hienosteluannos

edesmenneen Paksun hyvä esimerkki mulle mieluisasta jälkkäristä

Täydellinen yömyssy?

Lasi vitamiinijuomaa, kolme c-vitamiinia ja särkylääke.

Mikä on ensimmäinen leipomis- tai kokkailumuistosi?

Mummon kanssa leivottiin rinkilöitä kun oli ehkä neljä vuotias. Saattaa olla myös ihan vaan nostalgian aikaan saama kuvitelma ensimmäisesti leipomiskokemuksesta.

Kuka on vaikuttanut ruoanlaittoosi eniten?

Isi varmastikin omalla hyvin ailahtelevaiselle kokkaustyylillään. Välillä pöytään tulee ihania täytettyjä kokonaisia luomukanoja, välillä jotain epämääräistä nakki-kaupankrutonki-paistosta.

Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?

On varmaankin, mutta ei täällä kotona.

Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan? 

en.

Mikä on käytetyin tai eniten arvostamasi keittiövälineesi ja/tai suurin pettymyksesi mitä keittiövälineisiisi tulee? 

Käytetyin väline ja juuri sopivan kokoinen leveä yleisveitsi ja veitsenteroitin.

Suurin pettymys on tietysti ostosteevestä tilattu Magic Thunder -sauvasekoitin, joka meni paskaksi ekalla kokeilukerralla.

Nimeä jokin hauska tai outo ruokakombinaatio josta todella pidät?

Ei nyt erityisen hauska eikä outo, mutta yksi hyvä salaatin ja snäkin yhdistelmä on sekoittaa kurkkua, raejuustoa ja suolapähkinöitä. Itse olen tätä syönyt jo usemman vuoden, joten oli aika hurjaa, kun tämän vuoden puolella joku bloggasi kyseisen reseptin.

Nimeä kolme syötävää tai ruokalajia, joita ilman et vain voi elää

Pasta, juusto, pavut

Mitä ruoanlaitostasi puuttuu?

Kärsivällisyys opetella uusia teknisempiä juttuja. 

DAMN CUPCAKES

Mä en osaa leipoa. Mä en osaa mitään. En aio enää ikinä tehdä yhtään mitään. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ, Oon niin epäonnistunut! Antakaa mulle pullo viiniä ja sulkeudun makkariin!

Nää oli ekat ajatukset tänään, kun vilkaisin uuniin.
Päätin taas leipoa cupcakeja. Tai niitä kotoisampia muffinsseja. Ja taas kerran ne meni ihan vituralleen!

Ajattelin vielä seuraavani piirun tarkasti reseptiä, ihan mittojen kanssa.
Ja taas kerran kaaduin siihen samaa. Kyllä sitä leivinjauhetta vaan kannattaisi laittaa se reseptin neuvoma määrä! Oikeesti.

Mutta kun on aina pakko alkaa säveltämään ja miettimään, että "kyllä mä tiedän paremmin" ja "enemmän leivinjauhetta = isommat cupcaket". Ei.

Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin

Ohjeeksi valitsin Simply Delicious -blogin mustikkamuffinssiohjeen. Ohje oli ihan loistavan kuuloinen ja tykkäsin piimä-ideasta. Taikina maistuikin ihan loistavalla, mutta vika kävi siinä kohdassa, kun mun mielestä neljää teelusikkaa leivinjauhe ei vaan oo tarpeeksi! Joten ihan viimehetkellä lisäsin vielä teelusikallisen. God knows why... Täytin myös suositellun 2/3 muffinssikupista asemesta koko kupin. Täyttäkää siis vaan se 2/3! Ja oikeesti se leivinohjeen määrä on ihan syystä 4 tl!

No, kaiken kaikkiaan resepti on loistava, kiitos Simply Delicious, ja muffinssit maistuvat tosi hyville. Eivät vaan yhtään yhtään miellytä mun esteettistä silmää, joka on mun mielestä se tärkein osa cupcakeja.

tälläisinä lähtivät uuniin

Stailaus ja oikea kuvakulma

Mitä tehdä kun ruoka näyttää rumalta? Kannattaa kokeilla eläinkuosia,

Pelastaakseni vähän silmiä noilta rumiluksilta, tein päällysteeksi ihan extrahelpon kuorrutteen:

Purkki kermaviiliä

1,5 rkl sokeria

0,5 tl vaniljasokeria

3 rkl kookoshiutaleita

Kuorrute ei ole ole turhan makea joten taittaa hyvin muffinssien makeutta. 

Ja peittää ruman ulkonäön. 

YO.

Flunssantappaja

Niin ikävästi on tämäkin maailma luotu, että ihan keskellä heinäkuuta voi iskeä flunssa!
Ollaan oltu vähän koko porukka tällä viikolla enemmän tai vähemmän kipeenä.

Itselle iski lauantaina kuume. Tietysti perjantaisen ulkoiloittelun jälkeen.
Kesäkämppis on vieläkin flunssassa ja avokkikin aivastelee.
Herra Kanin masu oli myös kipeänä, mutta siitä selvittiin parin ananaspalan ja heinän avulla.

Seuraavanlaisen keiton keittelen aina kun tunnen oloni kipeäksi. Keitto on helppo ja nopea, joten vähän korkeammasakin kuumeessa sen tekeminen onnistuu. Tälläisiä tuli tietysti opeteltua silloin, kun ekaa kertaa sairastuin omassa kotona ja äiti ei enää kantanutkaa jaffaa ja suolatikkuja suoraan syliini.

Sopii loistavasti myös tämän päivän tuuliseen ja sateiseen säähän.

Btw, jos keittoa tekee suuremman määrän, niin pasta kannattaa keittää erikseen. Muuten keitto muuttuu hyvin nopeasti enemmänkin muhennokseksi, kun pasta imee kaiken nesteen ja muuttuu ällöttävän vanhainkotihenkiseksi mössöksi.

Flunssatappajakeitto

4:lle

• 200 g makaronia tai muuta lyhyttä pastaa
• 1,5 litraa vähäsuolaista kanalientä

• 1 kukkakaali
• 1 pieni kesäkurpitsa
• 1 vihreä paprika
• kourallinen pakastemaissia

• 2 rkl curryjauhetta
• 2 rkl inkiväärijauhetta tai hyvä 10 cm:n pala tuoretta raastettuna
• 1 rkl juustokuminaa
• 1 tl jauhettua chiliä
• 3 valkosipulin kynttä murskattuna
  
  
• sitruunaa ja kevätsipulin vartta

Ihan aluksi pilko vihannekset sopivan kokoisiksi kuutioiksi. Kuullota currya, inkivääriä, juustokuminaa ja chiliä pieni hetki pannulla, kunnes ne alkavat tuoksua. Lisää kasvikset, paitsi maissi, ja kuullota sen aikaa kun kanaliemi alkaa kiehua. Lisää kiehuvaan liemeen makaroni ja keito vähän alle suositellun ajan. Lisää kasvikset, maissi ja murskatut valkosipulin kynnet ja kiehuta vielä hetki.

Lisää annoksiin vielä sitruunanmehua ja kevätsipulin vartta pilkottuna.

On terveellistä ja suht varmasti pitäisi pöpön kadota jo saman päivän aina!

Jälkiruuaksi otin vielä suuren annoksen c-vitamiinia, kaikkien suomalaisten suositusten ylittävän määrän d-vitamiinia ja pari kapselia magnesiumia.

Ei ollut kuumetta enää seuraavana aamuna.

Keitto on myös aika ihanan keltaista

Juustokuminan, inkiväärin, chilin ja valkosipulin terveysvaikutuksista kannattaa lukea lisää:

Elli.fi:stä löytyy mielenkiintoinen juttu valkosipulista

Kemikaalikoktailissa puhutaan lisää valkosipulin terveysvaikutuksista 

Tamarind Heavenissa mielenkiintoinen juttu mausteista, sivutaan myös inkiväärin terveellisyydestä

Reinon ravinnossa listausta mausteiden terveellisyydestä

Ja tietysti mun uudelta lempisivustolta löytyy lisää juttua mun lempparistani, inkivääristä

Flunssa kandee nyt äkkiä selättää, koska huomenna on taas helle!

+ saan ihanan pörröisen Luca-kaverin hoitoon pariksi päiväksi

<3

The tall ships races // Tablo Ateneum // Johan&Nyström

Kuten jo aikasemmin mainitsin, torstai meni äidin kanssa keskustassa. Äiti ja isi olivat juuri palanneet meidän Lapin tilalta ja äiti oli täysin valmis hengaamaan koko päivän autojen ja ihmisten seassa.

Muutettuani nelisen vuotta sitten omilleni, ollaan äidin kanssa treffailtu juuri lounaan ja shoppailun merkeissä lähes joka viikko. Puhelimessa puhutaan melkeimpä joka päivä... Ja kyllä mä isinkin kanssa lounaalla käyn! Tietysti meitä yhdistää duunihommat, joten niissä merkeissä törmätään ja ollaan yhteydessä kokoajan.
Musta on ennenkaikkea tärkeää viettää mukavaa aikaa vanhempien kanssa nyt kun asuu jo oman "pikkuperheen" kanssa.

Noniin, nyt loppu avautuminen ja torstaihin!
Äidin kanssa ollaan löydetty ja pari vuotta sitten Ateneumin kahvila Tablo , josta löytyy aivan jumalaisen ihana salaattibuffet. Kahvilasta saa myös muuta ruokaa ja tietysti leivoksia sun muuta.

Tällä kertaa itse nautin limemarinoituja katkarapuja, emmental-papusalaattia, kanasalaattia, kuskusta, marinoituja oliivejä ja ihan järisyttävän hyvää ja valkosipulista hummusta. Sitä hain parit santsauksetkin, koska se oli ihan ylivoimaisesti parasta hummusta, jota olen maistanut. En edes ylipäätään yleensä välitä kyseisestä tahnasta, vaikka muuten toi Välimeren ja Lähi-Idän ruoka kiinnostaakin.

Myös paikan leivät ja (kaiken päälle lätkitty) tillinen kermaviilikastike olivat ihania. 

Mä tietysti nautin tälläisen salaattibuffetin juuri niin suomalaisittain kuin mahdollista, eli kaikki samalle lautaselle iloiseksi sotkuksi ja kastike kaiken päälle! YAM.

Kahville kierrettiin Monkin alennusten kautta (miksei mun jalka voi olla numeroa 41? Löytyi ihan herkulliset beiget syysnilkkurit, mutta tietysti vaan amatsonikoossa...) Katajanokalla sijaitsevaan Johan&Nyströmille. Oli edellisviikolla lukenut kahvilasta ja kiinnostuin erityisesti, koska paikasta saa raakaleivoksia. Niitä on ollut aikaisemmin maistanut koskaan, vaikka raakaravinto ja -leivokset kuulostavat kiinnostavalta. Tai kiinnostavan ja ituhippihölmöilyn sekoitukselta. No, parempi katsoa kuin katua! Ja ei tosiaan jäänyt kaduttamaan!

Paikan puolukkakakku oli ihan superhyvää! Pohjahan on vähän erikoinen tälläselle murukakkupohjiin tottuneelle mutta hyvä. Ilmeisesti siitä löytyi ainakin erilaisia pähkinöitä ja taatelia? 

Puolukkavaahto oli ihanan raikasta ja ei liian makeaa, mikä sopii erinomaisesti, koska en tykkää liian makeista jutuista. Ja mikä parasta, kakut tuotiin pöytään. Oltiin äidin kanssa tilattu yksi pala puoliksi, mutta tarjoilija toi meille omat palat, koska ne olivat kuulemma niin pienet. IHANAA! Enemmän ruokaa on aina parempi kuin vähemmän ruokaa. 

Juomaksi ei valitukkaan kahvia, vaan itse otin luomuista mango-sitrus-jääteetä ja äiti samaisen merkin minttu-bergamontia. Minttu-bergamont voitti maussa. 

Johan&Nyström on siis konseptiputiikki, josta saa ostaa myös mukaan kahvia ja teetä. Aivan hurmaava kahvila!

Oli ihanaa syödä leivoksia terassilla ja katsella Pohjoisrantaa, jossa olen itse hengannut paljon ihan pienenä. Famu ja fafa asuivat Pohjoisrannassa ja aina kun mentiin heidän luokseen, aloin Päävartioston kohdalla itkeä, koska pelkäsin vartijaa niin paljon. Nyt ei itkettänyt vaan vain hymyilytti raikas ilma ja ihanat muistot! 

Pohjoisrannassa tai Katajanokalla olisi vielä joskus niin siistiä asua. 

Kakku-jääteiden jälkeen kierittiin Hietalahteen katselemaan isoja laivoja The tall ships races -tapahtumaan. Siellä oli kaikki muutkin. Hienosti järkätty tapahtuma ja propsit erityisesti ilmaisuudesta ja esiintyjälistasta. Laivat olivat tietysti ihan huippuhienoja ja harvemmin sitä tulee käytyä brasilialaisessa tai omanilaisessa purjelaivassa. Vai onko ne kaikki veneitä? 

braisilialainen bailulaiva

Käytiin vielä perjantai-iltana avokin kanssa katselemassa laivoja ja juomassa vähän viiniä, mikä tietysti johti seuraavan päivän krapula-flunssa-komboon. Not good!
Seuraavassa postauksessa ohje, miten sellaisesta olosta selvitään anne 24:ssä tunnissa

MOI!

Takaisin keskustaan & pekoni-mozzarellasalaattia

Jihuu, vihdoinkin m-juna kulkee taas, oltuaan yli viikon poissa käytöstä jonkun kesärempan takia. Tietysti bussit kulkee jne, muttaaa.... Bussilippu on vaan niin kovan hintainen nykyään! No, anyways, tänään treffattiin mutsin kanssa ja vieteltiinkin lopulta koko päivä syöden ja merimiehiä bongaillen. Laitellaan siitä vielä myöhemmin kuvamatskua, varsinkin loistavasta Ateneumin salaattibuffetista ja Johan & Nyströmiltä, jossa kokeilin ekaa kertaa (noloo) raakaruokaa.

Tosiaan, kotiin tullessa oli pakko keksiä jotain nopeaa ruokaa kämppiksille. Oman avokin kanssa asuminen kaksistaan oli iisiä, koska tyyppi söi lähes mitä vaan, mutta uusin tulokas (ei siis se kani, vaan se toinen) asetti säännön. Ei sipulia. Missään muodossa. Aikamoinen juttu, jos tietää, että mä laitan sipulia ihan kaikkeen! Samoin avokki on aikamoinen onion lover.

Kokkaan kuitenkin mielelläni koko porukalle ja tietysti myös parille joka päiväiselle vierailevalla tähdelle, joten tänään ruokalistalla oli pekoni-mozzarella-perunasalaatti (ilman sipulia, what?).

noin neljälle

• 10 perunaa (itse käytin semi-isoja uusia perunoita)
• 6 siivua pekonia
• punainen paprika
• rucolaa
• oliiviöljyä rennolla kädellä
• 3 rkl balsamicoa
• pari-kolme tabascoa
• mustapippuri&suola
• mozzarellaa

• perinteisemmille sipulin ystäville lisänä kevätsipulia

Perunat keitellään sopivan al denteksi ja pilkotaan sopiviksi suupaloiksi.
Pekoni paistetaan rapsakaksi. Perunat ja pekoni yhdistetään kulhossa (kuumina) ja päälle kaadetaan oliiviöljy, balsamico, tabasco sekä kevyesti suolaa ja rankemmalla kädellä pippuria.
Annetaan hengailla ja maustua puoli tuntia tai paremmassa tapauksessa vaikka yön yli jääkaapissa.
Ennen tarjoilua lisätään rucola ja pilkottu paprika sekä mozzarellasta revityt palat. Juuston voi sekoittaa salaatin joukkoon tai asetella annosten päälle. Sipulivammattomille ihmisille vielä kevätsipulia!

Sopii muuten hyvin myös piknikille mukaan, varsinkin jos vaihtaa mozzarella esimerkiksi marinoituihin kikherneisiin!

Moiccu!

bloglovin

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/9902977/?claim=7fecdw2pzkc">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Voit seurata minua myös Bloglovin'ssa!

// Vaikka tekee kipeää, ei haittaa //

Mä olen taas takaisin.

Tällä kertaa koitan olla hankkimatta potkuja kirjoituksillani, silti suu ei vaan sulkeudu!
Mutta tällä kertaa mennään ihan ilman bloggauskumppania ja suurimmaksi osaksi vaan ruuan ja juoman parissa.

Nyt tilanne on niin, että koulu pitäisi saada loppuun (viime viikonloppuna jouduin toteamaan, että aloitan VIIDENNEN VUOTENI liiketalouden opiskeluiden parissa, motherfucker.), pitäisi päästä äkkiä pois täältä lähiöstä ja tietysti takaisin Kallioon. Mutta kyllähän tää kahden miehen ja yhden uhmaisen pupun kanssa asuminen luo kerrottavaa lapsenlapsille.


Kevään ja kesän aikana on tullut taas kehiteltyä ja kokeiltua vaikka mitä (ruuan ja muun saralla), joten koitan niistä teille kertoa, vaihtelevalla menestyksellä.

Olen perehtynyt muruseni bonsain ylläpitämiseen...

...karannut Kallioon teelle...

... ja enimmäkseen vain chillaillut nuoruuteni maisemissa länsi-Helsingissä.

Yksi tämän kesän kovimpia juttuja on ollut omatekemä raparperi-inkivääri-mehu. Tehnyt kauppansa ihan vaan neitsyenä tai vodkalla terästettynä.

Alkuperäinen resepti on Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin kirjasta Purkissa!, ja itse löysin ohjeen täältä. Fiksailin reseptiä mausteiden ja sokerin määrän kanssa omaan makuun sopivaksi.

Tarvitset:

• Raperperia n. 1/2 kg, eli muruseni painoarviona noin kaksi standardiraparperinvartta paloina
• 1 litra vettä
• 1-1,5 dl raparperia (en tykkää kovin makeasta)
• 1 omena pilkottuna kotineen
• 0,5-1 rkl jauhettua inkivääriä tai vastaava määrä tuoretta (oiskin!)

Kiehauta vesi, lisää raparperi ja omena. Älä sekoita, koska muuten mehu saostuu ja menettää ihanan vaaleanpunaisen värin. Annoin systeemin kiehua puolisen tuntia kevyesti kuplien. Siilaa raparperi ja omena pois ja lisää mehuun sokeri sekä inkivääri. Anna kiehahtaa ja jäähdytä. 

Muuten, jos on raparperin puutetta, niin yksi hyvä kikka on mennä kiertelemään siirtolapuutarhoja ja lyöttäytyä keskusteluun jonkun kyläläisen kanssa. Yleensä jengillä on niin suuret ylimäärät raparperia, että jalosti suostuvat niitä jakamaan varattomille opiskelijoille :)

Kaverin mielestä lausun raparperin väärin, rabarbäri. Se nyt vaan johtuu famuni opeista. 

Raparperimehuun omaan makuun sopiva määrä vodkaa ja jääpalona, tästä alkaa Kuudes paisti!

LET'S GO!