Jos tälläinen tsägä tai kauhukuvitelma käy toteen, yleensä se tarkoittaa, että päivät tulevat olemaan hektisiä. Joko siis vaan chillaan tai toisena vaihtoehtona kiidän.
No, tosiaan viikonloppu meni kokonaan töissä ja nälkähän siinä tulee!
Eipä hätiä, koska olihan kerran sekin aika, kun mulla oli kokonaisia kuukausia täynnä jokapäiväistä ohjelmaa. Eli tiedän, milloin alkaa hermo palaa ja mistä syystä. Nälkä.
Näillä nälän hetkillä haluan syödä jotain oikeaa ruokaa. En proteiinipatukoita, myslipatukoita, epämääräisiä sademetsistä kuljetettuja marjoja tai pussinuudeleita, joten varaudun hyvissä ajoin suurella määrällä proteiinipitoista, herkullista lohturuokaa. Hyvä safka kuitenkin on muutakin kuin maksimaalista sykkimistä varten.
Ja nyt on vielä kesä (tai siis ainakin päivällä oli), joten papuinen chorizokeitto tai aikuisten makaronilaatikko (siis se mihin tulee 300 gr juustoja ja 700 gr lihaa) eivät tuntuneet hyvältä... Kikherneet tuntuu aina hyvältä! Niistä siis salaattikikkailua ja duunipaikalta edullisesti lähtenyt ulkofilee pannulle.
Pihveille tein viimeisistä omakasvattaman punaisen basilikanlehdistä ja valkosipulista superherkullisen maustevoin. Punabasilikassa on jännän hamppuinen ja mun mielestä jouluinen maku. Se ainakin lähtee varmasti ensi keväänäkin kasvatukseen. Miten noi mun kasvatukset vetelee jo viimeisiään? Äskenhän oli toukokuu ja laitoin ne itämään.
Kikherne-fetasalaatti, joka sopii kaiken kanssa
4-6:lle
- 500 gr kikherneitä keitettynä
- mötkäle fetaa
- 4 tomaattia
- 2 avomaakurkkua
- puoli puskaa sileälehtistä persiljaa
- pikkupala kesäkaalia
- 3 kevätsipulia varsineen
- 3 rkl punaviinietikkaa
- iso luraus oliiviöljyä
- yksi pieni murskattu valkosiban kynsi
- ripaus sokeria
- suola&pippuri
Heitin kikherneet ja sipulin valkean osan (luonnollisesti pilkottuna) hengaamaan pariksi tunniksi etikan, öljyn, valkosipulin ja sokerin kanssa. Juuri ennen ruokailua lisäsin pilkotut tomaatit, kurkut ja kaalin sekä silputun persiljan ja kevätsipulin varret.
Päälle feta murennettuna rennolla kädellä (eikä takakireästi veitsellä!) ja ripaukset suolaa ja pippuria.
Tuntui hyvältä lounaalla ennen töitä, yöllä töistä palatessa ja aamulla krapulassa.
Valmiista annoksesta ei ehtinyt tulla kuvaa, koska Kallion keisarinna on pihvinaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti