Elämä menee aika mallikkaasti täällä meidän alkovissa. Ja mun kaasuliesi on niiiiin ihana! Vieläkin voin vaan ihmetellä miten kätevä ja nopea se on verrattuna siihen erääseenkin keraamiseen helvettiin. Induktio on taas aivan liian new school ja nopea meikäläiselle. Ja kaasun kanssa saa tietty olla aina mukavan varuillaan, että milloin se posahtaa.
Koska nyt on sen verran hektistä töissä kummallakin ja tosiaan tuo yhteisasumisen vuosipäivä lähenee vääjäämättä, miksipä en esittelisi meidän rakkauden hedelmää? Ennen kuin aivan villiinnytte, niin puhun nyt vaan kinkkukiusaksesta. Tälläinen kinkkukiusaus with a twist kulkee meidän familyssa ihan vaan nimellä nistikiusaus.
Ja saanen avata tämän sananparren historiaa. Luettiin joskus vuosi sitten Hesaria, mä varmaan kahvilassa Kaarlenkadulla ja avokki internetissä. Artikkeli käsitteli Oulun käsiinräjähtänyt subutex-ongelmaa ja mukana artikkelissaoli tietysti paikallisia asiantuntijoita. Ja koko artikkeli alkoi niin, että toimittaja tupsahtaa noiden pikku subutex-intoilijoiden kotiin, jossa boijjaat vääntää kinkkukiusausta aura-juustolla ja chilillä höystettynä.
Eipä selvinneet teksiongelmat, mutta tämä ruoka jäi meidän molempien mieleen. Illalla sattumalta jompikumpi mainitsi asiasta ja ihanan ihanasti oltiin kummatkin kelattu samaa! Ton on pakko olli ihan sairaan hyvää.
Nistikiusaus (tai jos lapsia paikalla, niin aikuisten kiusaus)
- 1 kg perunasipulisekoitusta
- 300 gr kinkkusuikaileita
- 150 gr aura-juustoa
- kolme peperoncino-chiliä tai muuta tulista kamaa
- kaksi purkkia ruokakermaa
- desi lihalientä
- suolaa ja pippuria
Kaikki tietenkin isketään yhteen ja annetaan olla uunissa 225c noin tunnin verran. Ei turhia hötkyilyjä sitten! Ei toimi raa'alla perunalla.
Vaikka menikin kirjoittaminen hieman retosteluksi, niin tosissaan tämä on ihanaa lohturuokaa ja niin helppo valmistaa isommallekin jengille. Ja ei ainakaan mikään tylsä teidän äitien valmistama kinkkukiusaus.
 |
| Voilá! |
Moiccu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti